Tietäisipä kuinka montaa janaa pitkin kuljen samaan aikaan.
Inhottaa saada itsensä kiinni ajatuksista, jotka huutavat että tee itsellesi jotain
Nieleskelen alas riittämättömyyttä joka on tehnyt minuun lähtemättömät jälkensä ja kaivertanut itsensä osaksi persoonaani, minuuttani. Tekisi mieli taputtaa itseään olalle. Kyllä minä pärjään.
Se pitää minua idioottina, tylsimyksenä, tylsyneenä
Välillä voin hymyillä ja todeta että minä olen hyvä, tai että ainakin minun kuuluisi tuntea itseni juuri hyväksi.
Älä katso tänne päin.
Tuntuu että menetän kosketuspintaa itseeni, muihin, kaikkeen ympärillä. Kaikki muuttuu sameammaksi, nimettömiksi objekteiksi joista en saa otetta.
Pahimmalta tuntuu huomata se omassa itsessään. Siinä että varoo katsomasta peiliin, varoo sanomasta liikaa, varoo sanomasta liian vähän. Välttelee katseita ja muovautuu tilanteiden mukaan, ulkoisesti ja sisäisesti.
Iljettää. Kuka olet olevinasi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti