I guess I could be pretty pissed off about what happened to me, but it's hard to stay mad when there is so much beauty in the world.
Sometimes I feel like I'm seeing it all at once, and it's too much.
My heart fills up like a balloon that is about to burst.
And then I remember to relax, and stop trying to hold on to it.
And then it flows through me like the rain
And I can't feel anything but gratitude
for every single moment of my stupid little life.
nukun käsi kädessä, rakastan niin paljon, niin kovaa, niin montaa asiaa. kipuan maanantaiaamuna puoliunessa auton takapenkille ja isä kirjoittaa huurtuneeseen lasiin "prinsesa", tekee ison sydämen perään ja hymyilyttää koko koulumatkan.
silitän poskista ja pidän kädestä ja tosi usein nykyään havahdun siihen kuinka totean että elämä on tosi hyvää, oikeesti silleen rauhoittavalla tavalla, sellaisella että välillä vaan tekee mieli istua alas kun mua huimaa se miten kiitollinen olen kaikesta. se tulee aina välillä. tarjoan tupakat ja lainaan hupparia ja aamulla koitan halailla darraa pois, ihmettelen itseäni peilistä ja välillä ihan pelottaa miten sujut olen tämän kaiken kanssa. jalat on helppoa pitää maassa, ja sitä fiilistellen kipuan joka aamu ylös sängystä. tosi tasainen korreloi tosi onnellisen kanssa.
oon vaan sellaista kuplivaa iloa ja raukeutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti