en halua tuhlata enää aikaani mihinkään, mikä ei vie mua eteenpäin. en halua enää herätä sunnuntai-aamuisin ja tajuta ettei käteen jäänyt mitään, en halua sanoa suuria asioita vain silloin kun mun tajunta on kaukana musta itsestäni. en halua sanoa enää asioita mitä en normaalisti sanoisi, en halua tehdä tekoja jotka saa jälkikäteen raapimaan päätä ja miettimään viikkoja, miten saisi kelattua aikaa taaksepäin.
en halua leikitellä riskeillä ja kokeilla tapahtuuko se minullekin, en halua ohimennen puolivahingossa heittää itseäni allikkoon. en halua enää katua, tuntea liikaa ja tajuta, etten enää tunne joitain ihmisiä kunnolla, selvin päin, elävässä elämässä.
minä en halua enää tuhlata aikaani mihinkään, mikä pitää minua paikoillani, tukahduttaa ja turruttaa. haluan paljon enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti